eskomakkonen

Ei maksumuureja verkkolehtiin

Koskaan eivät sanomalehtien tilaajat tule osallistumaan maksumuureihin laajuudessa, joka pelastaisi lehtitalot kurjistumiselta. Maksumuurit vain hidastavat väistämätöntä siirtymistä paperilehdestä verkkolehteen. Lehtien tulorahoitus on syytä koota 2000-luvulla toimivalla tavalla. Rahaa kyllä on tarjolla.

Google, Facebook, YouTube sekä lukuisat pienemmätkin NETin toimijat ovat näyttäneet esimerkkiä kuinka mainosrahalla saadaan aikaan laadukasta ilmaispalvelua. Meidät on totutettu NETin ilmaispalveluihin. Odotamme myös verkkolehdiltä maksuttomuutta.

NETissä on myös toimivia esimerkkejä työnjaosta, jossa itse sisällöntuottaja keskittyy ydinosaamiseensa ja teettää ilmoitushankinnan eri organisaatiolla. Tämä työnjako olisi mielekäs sanomalehdellekin.

Paperiselle lehdelle olisi syystä asettaa haittavero, edustaahan se ekologisesti kestämätöntä ja teknisesti vanhentunutta tapaa jakaa tietoa. Lehtien paperinen traditio painaa kuitenkin liikaa lehtitalojen strategisessa suunnittelussa. Menestyäkseen sanomalehden on syytä ottaa tavoitteekseen päästä mahdollisimman nopeasti eroon painetun lehden tekemisestä. Tämän toteutuessa lehti säästää kustannuksissa niin valtavasti, että voisi jakaa verkkolehden lukemiseen tarkoitetut tabletit kaikille tilaajille ilmaiseksi.

On tuhoisaa jäädä odottamaan päivää, jolloin viimeinenkin paperilehden tilaaja on ”vapaaehtoisesti” siirtynyt verkkolehden lukijaksi. - Vertailun vuoksi voimme tässä yhteydessä muistella vastalauseiden tulvaa, joka syntyi television päätettyä luopua analogisista lähetyksistä ja pakotettua katsojat siirtymään digitelkkarin katsojiksi. Kuitenkin pölyn laskeuduttua tuskin kukaan haluaisi takaisin analogiatelkkariaan.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Hyvästä sisällöstä maksan mielelläni. Se auttaa minua myös hankkimaan itselleni tuloja. Arvelisin, että likimain "jokaiselle" on olemassa sisältöä, josta lukijat olisivat valmiit maksamaan.

Sen sijaan "ruudulta" ei lue mielellään yli satasivuisia dokumentteja PDF-muodossa, usein tulenkin printanneeksi ne. Erityisesti minua kiinnostavissa dokumenteissa pitää joku kuvaaja (käppyrä) tarkistaa parikymmentä sivua aiemmin, jolloin digitaalinen versio muodostuu suoraan sanoen täydeksi painajaiseksi.

Matias Härkönen

Onnistuneitakin esimerkkejä maksumuureista löytyy. Minulle on aivan sama, onko maksumuureja vai ei. Jos sisältö on roskaa, en maksa. Jos se on hyvää, saatan maksaakin. Toisaalta ilmaisii uutisii on niin paljon tarjolla, että tuskin tuo suomessa kovin laajalle leviää.

Toimituksen poiminnat